Hyvä imu

Perho on juuri siellä missä pitääkin ja imu on päällä.

Perhokalastus on laji jossa oppiminen ei lopu koskaan. Kokemus tuo tullessaan tietynlaista varmuutta ja erimoisia kikkoja jotka joskus auttaa onnistuneen kalapäivän takaamiseen ja joskus ei. Yksi selvä kokemuksen tuoma merkki siitä, että kohta nasahtaa on se kuuluisa hyvän imun tunne siimasta perhoon. Tämä lähinnä lohihommista tuttu ja niissä piireissä paljon puhuttu asia pätee kaikkeen tekemääni perhokalastukseen. Ahvenhommista tonnikalan jahtaamiseen.

Kulmat kohdallaan ja imun tunne vaihtuu painavan hauen tärppiin.

No, mitä tarkoitan tällä kuuluisalla hyvällä imulla? Sitä tunnetta kun sinulla on täysi yhteys siimakädestä perhoon asti ja tunnet kaiken mitä siiman päässä tapahtuu. Siimassa ei ole löysiä, ei isoja yhteyttä huonontavia mutkia ja sinulla on hyvä kontrolli perhon uittamiseen.

Lohihommissa tämä tarkoittaa usein sopivan siiman valitsemista tiettyyn virtaan tai sitten sopivan uittokulman löytämistä. Hauelle taas hyvä ja tiukka heitto yhdistettynä sopivaan renkaan tai veneen asentoon ja "driftiin" takaa yleensä hyvän imun ja tuntuman. Tarpoonia kalastaessa matalikoilta on äärimmäisen tärkeää sauvoa vene oikeaan kulmaan, heittää tiukka suoraksi mennyt heitto ja saada perho kulkemaan sopivassa kulmassa kalan reitille. Puolivillaiset ja "imuttomat" tarjoilut hylätään varsin usein.

Muistan tämän tärpin kuin eilisen päivän vieläkin. Sain hyvän heiton tynkäkaislan sekaan, otin pari kevyttä potkua renkaalla sivuun, strippasin kolme neljä kertaa siimaa hitaasti sisään, pysäytin ja BAM!! Todella lihava hauki kiinni.

Pitkä järvihauki jonka saamiseen en stripannut siimaa lainkaan. Tuulisena päivänä riitti pelkkä tiukka ja tarkka heitto sekä veneen aje. Ennen kuin ehdin ensimmäistä nykäsyä tehdä kala oli jo kiinni.

Vanha kunnon 1/2/3 siima sopivassa kulmassa, mahtava imun tunne ja upea täinen lohi siiman päässä kiinni Bruahölenissä.

Vastatuuleen heitetty tarkka heitto, erittäin hidas strippaus veneen ajelehtiessa, mahtava tuntuma kädestä perhoon asti, vastapallo tärppi ja 100lb backcountry mamma heittää volttia.

Driftaavasta veneestä isoja Stripereitä tai Albieta onkiessa, tiukka heitto vasta- tai sivutuuleen takaa useimmiten parhaan imun ja tärppejä tulee, samalla kun myötätuuleen heittäessä et saa nykyäkään. Liikkuvasta veneestä tapahtuva Run&Gun tyyppinen kalastus esimerkiksi tonnikaloille vaatii sopivaa lähestymiskulmaa kapteenilta, malttia varsinkin keulassa heittävältä odottaa, että vene pysähtyy ja hyvää, tiukkaa ja oikean suuntaista heittoa jotta se aina niin makea imu löytyy. Tämä ei ihan joka kerta onnistu joten pettymyksiin täytyy tottua ja onneksi noissa hommissa sinnikkyys palkitaan.

20cm Hollow fly heitettynä vastatuuleen ja stripattuna puolilujaa intterisiimalla sai tämän pitkän mamman puremaan.

Lyhyellä uppokärjellä varustettu kellusiima, vastatuuli heitto ja niin nopea strippaus kun vaan mahdollista sai aikaan aivan huikean pintatärpin. Tätä kalaa jahdattiin veneellä ja se meinas viedä multa kahteen kertaan kaikki siimat. Isoille Albieille, isot 17senttiset perhot eivät ole liian isoja kun ne sillä päällä olevat.

Sakella imas ja vääntö on sen mukaista.

Mitä siiman päässä sitten oikeasti tapahtuu kun se hyvä imu on päällä? Täyttä varmuutta ei tähän varmasti tiedä kukaan. Oma mututuntuma asiasta on kuitenkin se, että hyvällä imulla perho ui luonnollisemmin ja paremmin, sekä omaa jotenkin luonnollisemman tavan liikkua tai olla osa elementtiä joka antaa kalalle sen viimeisen merkin siitä, että tuo on syötävä. Myönnän kuitenkin, että tämä on ihan silkkaa spekulaatiota.

Imut kohdallaan ja kala kiinnostunut. Valitettavasti tämä(kin) päättyi viime senttejen hylkäykseen.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että ns. epäonnistuneilla presentaatioilla ei saisi kalaa tai että kalan saa aina kun vaan "imu" on kohdallaan? Ei tietenkään. Paljon kalaa saadaan ihan muutenkin. Hyvällä tuntumalla ja "imulla" on kuitenkin mielestäni selkeä yhteys tärppi määriin. Jollei muuten, niin ainakin sen vuoksi, että hyvällä "imulla" tunnet tärpit ja pystyt tekemään tarvittavat toimenpiteet jotta saat kalan tarttumaan. Oma perstuntuma kuitenkin kertoo minulle, että kyse on paljon muustakin. Joka tapauksessa, kuten niin moni muukin asia tässä lajissa, ei pelkkä hyvän imun hakeminen takaa onnellista lopputulemaa. Muuttujia kun on niin monia. Jos kuitenkin löydät paikat missä kalaa on ja se syö, niin mahtisaaliin mahdollisuudet eivät ainakaan huonone jos saat imut kohdalleen...

Kevään ja tulevan kauden uudet lelut.

Tästä blogistahan on muodostumassa melkoinen romuläjä... Tällä tarkoitan sitä, että eipä tänne ole oikein enään muusta kuin välineistä tullut kirjoitettua. No, mutta välineet ovat osa tätä harrastusta. Osalle isompi osa ja toisille pienempi osa.

Kevät tekee tuloaan vauhdilla ja itse olen lämpöisessä aloitetun kauden lisäksi harrastanut haukihommiakin. Nämä seuraavat revyyt ovat tosin kuitenkin vielä asteella "ensipuraisu" eikä kokemus vielä riitä niistä sanomaan viimeistä sanaa.

Echo Bad Ass Glass 8' #10

Echon uudesta lasisarjasta nappasin kymppiluokkaisen omaan arsenaaliin heti kun vapoja eurooppaan saatiin. Vavassa on nopea ja lasiksi jäykkä toiminta joka on kohtalaisen helppo omaksua. Lasin ominaispaino ja taipuisuus saa kuitenkin vavan tuntumaan aika kokotoimiselta, vaikka sitä se ei edes videolta katsottuna todellisuudessa ole. Vapa on varsin osuvasti viimeistelty ja Echon uuden polven komponentit ovat toimivat eikä korkkikaan juuri muille häpeile. Vavassa on omaan makuun sopiva ja riittävän pitkä kahva, kelankiinnike on pitkä ja kahdella lukitusruuvilla kelan tiukasti kiinni pitävä ja butti on pitkä, sekä mukavalla foamilla päätetty. Syvän sininen aihio näyttää omaan silmään kertakaikkisen hienolta. Vapa painaa muhkeat 172-174grammaa.

Vapa on melkoisen järeä ollakseen #10 luokkainen ja varsin järeä lasikuituvavaksi ylipäätään. Pitkäkartioisemmat siimat tuntuu luokkaisena liian keveiltä ja lyhytklumppiset haukisiimatkin saa virittää melko painavaksi. 23grammainen Big Däddy on ihan sitä "ikkunan" alapäätä tälle vavalle ja kevein mitä itse tuohon laittaisin. Paremmin vapa alkaa rokkaamaan kun siimalla on yli 26grammaa painoa. #10 Airflo Sniperi toimii vallan kivasti tossa ja 400gr upporuoppa lentää paljon keveemmän tuntuisesti kuin isolla osalla hiilari kymppejäni. Vavan toiminta ja lyhyys ei oikein puolla omissa käsissä pitemmillä kartioilla olevia siimoja. Käyttömukavuus loppuu semmosiin rontin 10metrin kartiolla oleviin siimoihin. Tällä kokemuksella ei oikein voi vielä sanoa onko vapa juuri sopiva omaan käyttöön vai ei, mutta aikalailla odotuksia se vastasi. Oikeastaan ainoa oikein iso pettymys (odotukset olivat matalat) oli se, että vapa on 10grammaa painavampi kuin ilmoitettu. Viimeinen sana ja todellinen testi vavalle tulee vasta sitten kun sillä pääsee heittämään upposiimaa ja väsyttämään syvälle sukeltavia kaloja. Siihen tarkoitukseen vapa on kuitenkin loppujen lopuksi hommattu.

Vision Merisuola 9' #9

Visionin Merisuola sarjan uudempaa polvea oleva allrounderi. Haukipiireissä jossain määrin surullisen kuuluisa tapaus koska tästä vapamallista lipsahti väärällä keskiosalla oleva erä markkinoille ja demottavaksi. Korjattu versio tulee todennäköisesti myös niittämään mainetta, mutta vain positiivista sellaista.

Ensimmäinen asia minkä vavasta huomaa on sen keveys kädessä. Sitä se on myös vaa-alla - vapa painaa vain 126grammaa. Vapa on myös hyvin tasapainossa todella kevyen kelan kanssa. Keveän tuntuman yli päästyäsi, seuraavaksi vavassa vaikutuksen tekee sen toiminta. Vapa on todella mukavan progressiivinen taipumaltaan. Siinä on riittävästi tuntumaa, mutta kuitenkin töpäkämpi ylin kolmannes kuin esimerkiksi 10, 12 ja 14 luokan Merisuola vavoissa. Tämä toiminta antaakin muita testaamiani/käyttämiäni Merisuola vapoja enemmän varaa eri heittotyyleille ja -tasoille, sekä leventää vavan siimahaitaria. Tämä pääosin sen takia koska kärki ei lyö liian painavalla siimalla tai vääränlaisella voimantuotolla niin herkästi yli. Vapa on myös sähäkkä palautumaan eikä ylimääräistä värinää juuri jää huonommallakaan heitolla. Tähän mennessä olen vavalla heittänyt onnistuneesti 9 ja 10 luokan Merisuolasiimoja, 8 luokan Sniperiä, 21grammaista Big Däddyä ja 10 luokan SA Sonar Hover siimaa.

Täydellinen parivaljakko.

Yleensä olen melkoisen brutaali välinearvosteluissani ja löydän pikkuvikoja melkein kaikesta, mutta tämän vavan suhteen olen suhteellisen sanaton. No, on tässä se sama vika mikä muissakin tämän sarjan vavoissa, eli kelankiinnike on turhan lyhyt ja samoin on vavan buttikin. Laajakehäisen kelan ja butin väliin jää liian vähän tilaa. Louisianan Redfish reissulla oppaat olisivat halunneet ostaa tämän vavan multa pois joten kyllä sekin jotain kepin hyvyydestä sanoo? Painavien perhojen (niin hauki- kuin painoitettujen redfishperhojen) heittäminen on ainakin kepillä ollut vallan kivaa. Lopullinen arvio toki vasta annetaan kun vavalla on myös väännetty syvälle sukeltavaa kalaa ja heitetty maksimimittaa kovaan tuuleen nopeille kaloille, mutta toistaiseksi näyttää melko kivalta. Varsinkin näin nopeiden vapojen ystävänä (myös hauelle) ja vasta leikatulla kädellä sitä käyttäen, on vapa lunastanut kaikki lupaukset tähän mennessä.

Hardy Tropical flats series WF10

Hardyn uutta siimamallistoa oleva kelluva tropiikkisiima. Siima on erittäin tasapainoisella ja pitkällä kartiolla varustettu siima joka toimittaa isotkin perhot melko aggressiivisesti kohteeseensa. Kartion ilmoitettu pituus on hulppeat 14,3metriä, mutta tosiasiassa pari viimeistä metriä on jo niin kevyesti ohenevaa takakartiota, että sitä ei oikein lukuun tarvitse ottaa. Koko klumpin ilmoitettu paino on 30grammaa, mutta siiman mielenkiintoisin osa, eli ensimmäiset 8metriä painaa jo melko hulppeat 20-21grammaa. Tämä takaa sen, että heittäminen on nopeaa ja tehokasta myös lähelle. Siimassa on luokkaisenaan riittävästi painoa "lataamaan" jäykät 10-luokkaiset kuten Sagen Xi3 ja Echo EPR jotka usein vaativat pitempi kartioisilla siimoilla yliluokkaista siimaa toimiakseen mukavasti myös lähelle. Monelle heppoisemmalle (löysemmälle) kympille siima on todennäköisesti hieman liikaa jos sitä heittää pitkänä. Siiman pitkä kartiointi, painojakauma ja erittäin tehokas etukartio pistää siiman lentämään lujaa. Sillä on todella helppo saada valtavan kova siimanopeus. Etukartio on lyhyt, mutta kapenee halkaisijaltaan yllättävän ohueksi. Tästä johtuen siimalooppi rullaa täysin auki todella tehokkaasti. Tämä ominaisuus toki tekee myös sen, että jos presentaation täytyy olla herkkä, saa heittäjä jarrutella heittoaan jottei kalat pelästy nopeasti veden pintaan lävähtävää siimaa. Tosin pidentämällä peruketta reilusti saadaan tuotakin ilmiötä automaattisesti pehmennettyä.

Siimassa on etupäässä valmislenkki ja siimatunniste. Peräpään lenkki täytyy tehdä itse.

Pinnoitteesta päätellen kyseessä on uretaanisiima joka sopii myös Suomalaiseen kesäkalastukseen. Monet kelluvat tropiikkisiimat ovat varsin usein käyttökelpoisia myös pohjolan suvessa ja uskon käyttäväni tätä siimaa myös kesällä Suomessa vaikka pääosa käytöstä varmasti tapahtuukin lämpöisemmissä vesissä. Juoksusiima osuus on muuten tässä (kin) siimassa sileämpi ja aavistuksen pehmeämpi kuin itse kartio. Tämä asia on jollain tapaa vähän nurinkurinen ja itse ainakin yrittäisin valmistaa siimoja jossa sileys ja jäykkyys olisi sama koko siimassa tai jopa niin päin, että se rullaava kartio-osuus olisi löysempää kuin rannari. Kaikenkaikkiaan siima oli todella positiivinen yllätys ja sai aikaan jonkin sortin mielihalun ostaa pari muutakin uutta Hardya testiin.

Vision XLV 8/9

Koitan tässä taas kovaa vauhtia laittaa blogeja ajantasalle. Saas nähdä miten käy...

Pääsin tuossa kauden avausreissulla Louisianaan kalastamaan Visionin uudella XLV 8/9 -kelalla, joten kirjoitellaan siitä nyt jokunen sana.

Kertakaikkisen kevyt ja nautinnollinen setti. XLV ja #9 Merisuola

Kyseessä on esim. kevyempään lohenkalastukseen, raskaampiin taimenhommiin ja hauen perhokalastukseen sopiva perhokela. Kelalla on painoa n. 160 grammaa. Puolan halkaisija on 109 mm ja leveys (sisämitta) n. 26 mm. Puola on muodoltaan Veemäinen... XLV 8/9 :n ovh. taitaa pyöriä siinä 249€ nurkilla. Kela on laadukkaasti koneistettu ja yleinen työnlaatu on hyvä. Kelassa on omaan käteen sopiva ergonomia.

Jarrunsäätönuppi on varsin toimiva, muttei ehkä ihan sellainen kuin itse toivoisin.

Kelanjalka on tukeva ja monenlaisiin kelankiinnikkeisiin sopiva.

Ihanan kapea ja hyvän muotoinen puola. Kelalla on n. 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siima

Pikalukitus puolassa. Uhka vai mahdollisuus?

Kammen materiaali, malli, koko ja pitävyys ovat loistavia.

Tässä kelamallissa yksisuuntalaakeri on näppärästi puolan sisällä.

Pieni ja kevyt jarrupaketti

Plussat ja miinukset



+ Keveys. Kela sopii erinomaisesti nykyaikaisiin keveisiin 8- ja 9-luokan vapoihin. Sitä järeämpiin se alkaa olla omaan makuun turhan kevyt, mutta tuo kelanpaino on asia, josta on niin monta mielipidettä kuin käyttäjääkin.

+ Yleinen työnlaatu.

+ Ergonomia ja mittasuhteet. Jarrunsäätönuppi on varsin mukiin menevä ja kampi on huippu. Laaja puola ja kehä helpottaa sisäänkelausta ja puolan kapeus ja muoto pitää huolen siitä, että siimat kelaantuu kelalle aina hyvin, vaikka tulisikin kalan kanssa vähän hoppu...

+- Hinta?

+- Siimakapasiteetti. Piisaako 110 metriä pohjia ja #10 Merisuola-siiman vetävä kela omaan käyttöön?

- Jarrutehot ja jarrunsäätö. Tämän kelan ainoa selkeä miinus. Tehoja ei lähde kuin rontti kilo ja jarrunsäätö on jotenkin "holtiton"

Yhteenveto:

XLV on yllättävän jämäkkä ja hyvin tehty kela ollakseen noin kevyt fyysisesti. Klappia ei juurikaan ole ja puola ei paljoa taivu "vinssatessa". Omaan käyttöön tämä on aikalailla puhdas haukikela. Kevyt, suolaa kestävä ja riittävän jämäkästi tehty kela, jossa laaja kehä on kuin tehty haukihommiin. Hauen kanssa jarrunsäädöllä ei ole mitään väliä, joten sen huonous ei haukikelan arvoa huononna. Toisaalta tykkään myös siitä, että myös haukikela on jämäkästi tehty eikä siinä ole vaaraa, että pienestä kolhusta puola on sökö tai joku osa lentää mereen... Aikani rimpuloilla valukeloilla ongittuani olen alkanut tuota asiaa arvostamaan. Zekkaa lisää tietoa Visionin sivuilta.

       

Loop

Sain tilaisuuden koeajaa Loopin "uutta" Cross SW 1090 Fast Action -vapaa viime viikkoina. Muutaman hätäisen haukikeikan lisäksi varsinainen tulikoe tapahtui parin viikon False Albacore-reissulla Harkers Islandilla, jossa monen muun vavan lisäksi sain annettua Loopille kunnolla kyytiä.

Kyseessä on siis 9-jalkainen, 10-luokkainen ja neliosainen vapa nopealla toiminnalla. Lähtöhinta taitaa vavalle olla 900€ hujakoilla. SW-nimikkeen mukaisesti vapaa on suunniteltu suolaiset vedet mielessä. Vavan fyysinen paino on 139 grammaa. Vavassa on riittävän suuri butti ja kahdella lukitusruuvilla oleva, todella hyvin toimiva kelankiinnike. Valitettavasti kuitenkin kelankiinnike on melkoisen lyhyt. Vavassa on keskivertolaatuista korkkia oleva kahva, joka on sopivan kokoinen ja mallinen omaan käteen. Stripperit ovat laadukkaat ja sopivan kokoiset (eivät liian isot eikä liian pienet) ja sama pätee snakeihin. Työnlaatu on todella siisti kauttaaltaan. Vavasta löytyy kohdistuspisteet ja -tunnisteet joka osasta, mikä on kiva pikkulisä vapaan.

Tässä näkee selkeästi eron oikeesti isoille kaloille ja kovempaan väsytykseen suunnitellun vavan kelakiinnikkeen ja butin osalta Looppiin jossa kelankiinnikke varsinkin on turhan lyhyt.

Vavan toiminta on kokonaisuutena napakka ja tasaisesti taipuva. Tämä tasaisuus ja kokonaisjäykkyys antaa tietyllä tapaa hiukan kolkon tunteen vavasta, mikä kuitenkin väistyy, kun siimaa on enempi pihalla ja heittoa aletaan kunnolla runttaan. Vavankärjen jäykkyys antaa paljon tilaa erilaisille siimoille ja vapa kestää myös suht painavia haukisiimoja ja -perhoja. Vavan toiminta on hyvin samantapainen kuin Sagen vanhempaa tuotantoa olevassa 10-luokkaisessa Xi3-vavassa, pienillä nyanssieroilla toki. Kokonaisuutena vapa on erinomaisen hyvä työkalumainen vapa. Se ei ole erityisen tunnokas oikein millään siimalla/perholla, mutta tekee työnsä moitteetta kaikissa tilanteissa. Vapa on mukavan kevyt käsitellä vaikka fyysiseltä painoltaan häviääkin esim. tuolle vanhalle Xi3:selle (Xi3 painaa 131g). Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee perhovavoissa aina enempi kuin grammat.  Omasta mielestä sopivia siimoja vavalle ovat esimerkiksi #10 Airflo Tarpon (paras siima mun makuun tähän keppiin), #9 Rio OBS ja 23grammanen Vision Big Daddy.

Loop Cross SW 1090 plussat ja miinukset:

+ Erittäin monipuolinen, jämäkkä toiminta.
+ Kevyt käsitellä
+ Hyvin paukkuja väsytellä
+ Kelankiinnikkeessä pysyy kela kuin kela jämäkästi kiinni ja lukitusruuvit ovat helppoja käyttää myös märillä käsillä.

- Kelankiinnikkeen lyhyys. Tämä on todella yleinen vika pohjoismaisilla valmistajilla, kun heiltä tulee SW hommiin suunnattua vapaa. Lyhyt kelankiinnike on pitkällä juoksulla rasittava juttu vavassa jos "joutuu" väsyttämään paljon kaloja jotka suuntaa alaspäin.
- Hinta.

Kaiken kaikkiaan vapa oli todella miellyttävä kokemus. Pienet nyanssiviat eivät itseäni haittaa jos ko. vapa joskus tulee alennusmyynnissä tai käytettynä vastaan. Jos hakusessa on napakka työkalu suolaisille vesille ja haukihommiin, eikä budjetti ole tiukka, on Looppi varsin hieno vaihtoehto

The kausi?

Aurinko nousee 03.00 Rösthavetin ylle

Kausi 2017 on ollut tähän mennessä mielenkiintoinen ja täynnä yllätyksiä. Tähän kauteen on menty ns. all in ja kuten pokerissakin yleensä, ihan joka kättä ei ole pystytty voittamaan.

Haukihommat

Tuhtia haukipötkälettä

Kausi alkoi haukihommilla kuten tapana on. Keväthän oli "normaalin" kylmä ja vesille pääsi vasta hiukan totuttua myöhemmin. Tämä tarkoitti kompaktia kevätkautta johon piti satsata kaikki vapaat päivät. Merellä kevätkausi tarjosi oikeastaan sitä parasta antiaan. Kovalla keskipainolla olevaa kalaa ja paljon todellisia isomuksia siiman päähän. Valitettavasti kautta leimasi myös isojen pudottelu. Jostain kumman syystä tänä keväänä ländäysprosentti ole todella heikko isojen kanssa. Metrin päälle olleita kaloja tuli kuitenkin renkaaseenkin asti vallan kivasti. Mikäs ton hauskempaa kuin onkia isohkoja haukia Turkulaisten kanssa. Sinänsä mitään uutta ei tämä kevät hauen osalta tarjonnut. Hiukan enempi tuli kuitenkin uitettua keinokuituisia perhoja kuin aiemmin. Samat kevään totuudet pätivät tänäkin vuonna kuin aiemminkin. Pitkät stopit on poikaa. Jos kalat löytyy niin samaa paikkaa kandee onkia rauhassa useamman kerran päivän aikana.

Kimmon hieno uusi rekordihauki oli kevään kohokohta.

Haukitacot ovat erinomaisia.

Kevään kovin nelikko

Lö Tuna

Haukihommien välissä tuli piipahdettua Ranskassa sinievätonnikalan perässä. Tämän kertainen retki olikin täyspommi. Kalat olivat täysin hukassa ja nekin vähät mitkä löysimme eivät olleet kovinkaan yhteistyökykyisiä. Satuimme paikalla ennätyksellisen kylmään keliin. Lämpötilat olivat jopa 8astetta keskimääräistä kylmemmät joka voi osittain selittää tilanteen. Barcelonan lentokentällä porukka tuli untuvatakit päällä vastaan!! Kivaa lomailuahan toi noinkin oli, mutta ei se muuksi kuin pettymykseksi tosta muutu vaikka kuinka koittaisi asiaa käännellä ja väännellä.

Jouduimme ajamaan uskomattoman määrän kilometrejä löytääksemme ne vähätkin kalat. Sitten kun kalat löytyi olisi pitänyt osata heittää 40+ metrisiä heittoja koska kalat olivat arkoja ja sukelsivat välittömästi veneen nähtyään. On sanomattakin selvää, että vaikka minun lisäksi veneessä oli pari maailmanluokan perhonheittäjää ei realistisia saumoja kalaan ollut.

Striped Bass


Kevään vaihtuessa kesään oli aika tehdä kauan odotettu paluu Striperin kotiin, eli Cape Codiin.

Aurinko nousee Cape Codin ylle

Amerikkalaisittain sanottuna reissu oli "Fucking Epic!", eli yksi huikeimmista reissuista tähän mennessä johon kuitenkin mahtui jonkin verran draamaa ja yllätyksiä. Epävakaat kelit olivat tämänkin reissun teema, mutta onneksemme jouduimme perumaan vain yhden kalapäivän. Yksi Cape Codin vahvuuksia onkin niemimaan tarjoama suoja isolta ja välillä aikas pahalta Atlantin valtamereltä. Oli sumua, tuulta, aurinkoa ja vesisadetta. Isoa ja vähän isompaa läikkää sekä yksi pläkäpäivä. Kaikkeen sai siis varautua.

Ensimmäisenä aamuna meitä odotti yksi maailman ihmeistä eli iso Striperiparvi pinnassa syömässä usvan keskellä. Luonto on ihmeellinen ja sen edessä tuntee itsensä pieneksi, mutta erittäin onnelliseksi. Olo on kuin olisi osa Avara Luonto-dokkaria ja David Attenborough juontaisi koko homman... Cape Cod toivotti meidät tervetulleeksi takaisin.

Ensimmäinen päivä oli kalastuksellisesti jo sen verta helppo, että aloimme käyttämään pelkkiä poppereita. Syitä tähän oli kaksi: se on visuaalisesti hienon näköistä kun kala pamauttaa popperiin ja poppereihin jää kalat huonommin kiinni kuin uppoperhoihin...

Nättiä pintaperhokalaa.

Tämän jälkeen hommat tasaantui ja kalojen eteen joutui tekemään sopivasti töitä. Kalastimme niitä matalasta pienen sillin perästä ja ulkoa syvästä vedestä jossa ne ovat ison sillin, pienen koljan ja makrillin perässä. Striperin kalastuksen hienoimpia puolia on sen monipuolisuus ja sama pätee Cape Codiin kalastusalueena. Saman päivän aikana näitä upeita kaloja voi kalastaa kauniilta ja klassisilta fläteiltä jossa kalat joko sulattelee ruokaansa tai syö rapuja ja pienempää baittia ja 50metriä syvästä avovedestä jossa kalat jahtaa isoja 30senttisiä makrilleja. Tunnin parin ajomatkan päästä tätä kaikkea löytyy Cape Codista.

Matalasta vedestä upposiimalla isoa...

Syvästä vedestä intterillä isoa...

Kalan koko oli tällä reissulla täysin nollasta sataan. Ihan hemmetisti pienempää 23-30tuumaista ja paljon isoa 40+tuumaista kalaa. Todellisia monstereita oli myös mukana. 50tuumaa+, eli yli tai lähempänä 20kilon kaloja. Me oltiin todella onnekkaita ja saatiin melkoinen määrä isoja fisuja paattiin asti ja tiputettiin vielä enempi. Koko porukalla meni ennätykset uusiksi useampaan kertaan. Keskikoon kalan puute oli jossain määrin huolestuttavaa, mutta omasta saalista emme voi valittaa.

Iso Striperi ja isompi väkäsetön koukku osoittautui huonoksi yhdistelmäksi. Todella iso suu ja vahvat päänheilautukset eivät toimineet väkäsettömän ison koukun kanssa. Olen aiemmin tiputtanut varmaan kaksi hyvin kiinni jäänyttä Striperia ja tämän reissun jälkeen aika paljon enempi... Tällä reissulla tuli myös ekaa kertaa käytettyä täyttä jarrua Stripereiden kanssa. Rankka jarru oli mainio keino kontrolloida isoja kaloja samalla kun koitamme saada koko porukalle kalat kiinni. Aina kun on paikka saada kalaa on tavoitteena saada triplat, eli joka jätkälle kala kiinni

Isojen ruskeiden selkien näkemiseen ja niille perhon heittämiseen ei varmasti ikinään kyllästy. Striperi on kyllä yksi parhaista perhokaloista tällä planeetalla! Hieno reissu hienolla porukalla!

After fishing on tärkeä osa reissua. Hyvää IPAa ja tuoretta kalaa kalapäivän jälkeen.

Röstiperunaa

Kesäloman päätteeksi lähdimme extemporee retkelle pohjois-Norjaan Röstin saarelle joka on Lofoottejen viimeinen asuttu saari n. neljän tunnin lauttamatkan päässä mantereelta.

Pienen kalastajakylän idyllistä maisemaa

Tähän reissuun kulminoitui monen vuoden jahkailu jäämerikalastuksesta perholla ja se miten maailmalla opitut temput ja niksit soveltuvat pohjoisissa vesissä. Lyhyesti sanottuna, toimiihan ne!

Suun täydeltä perhoa

Pääkohteena oli sei koska sen käytös soveltuu parhaiten perholle. Sei jahtaa mielellään pikkukalaa aivan pintaan asti joten se on varsin luonnollinen valinta perhokalastajalle verrattuna esim. turskaan tai paltaaseen jotka viihtyvät pohjan tuntumassa. Seit viihtyvät parhaiten alueilla missä vuorovesi liikkuu ja n. neljä tuntia ennen vuoroveden korkeinta kohtaa on useimmiten se ikkuna kun seit ajavat syöttiä pintaa kohti aggressiivisesti. Tekevät sitä tosin kyllä välillä muutenkin, mutta toi on se ikkuna kun vesillä kannattaa olla. Röstin vuorovesivirtaus oli vaikuttava näky ja monesti tuntui kuin kalastaisimme joessa eikä meressä koska virtaus oli niin vahva.

Kelejen puolesta reissu tarjosi oikeastaan kaikkea mahdollista. T-paita kalastuksesta toppavehkeisiin ja pläkä tyynestä myrskylukemiin. Koska pimeää ei elokuun alussa vielä noilla leveyksillä tule saimme mahdollisuuden kalastaa käytännössä kaksi kalapäivää yhden aikana. Kaksi viiden-kuuden tunnin settiä päivässä jotka olivat ajoitettu molempiin vuorovesi huippuihin antoi melkoisen määrän peliaikaa tälle retkelle.

Kalamäärät olivat jotain ihan pimeetä. Välillä oli mahdotonta heittää tyhjää heittoa. Valitettavasti varsinaista sight fishingiä ei tämä reissu juurikaan tarjonnut vaan suurin osa kaloista tuli sokkona heittäen tai upotellen. Silloin kun kalat nousivat pintaan asti ne ei juurikaan keskittynyt syömään yhteen paikkaan vaan kaloja pyöri siellä täällä taintuneita syöttikaloja popsien. Pienet seit olivat myös välillä melkoinen riesa kun niiden läpi ei meinannut päästä millään. Oikein isoon koukkuun sidottu megaperho hieman vähensi tarttuneita pikkuseitä, mutta ei poistanut ongelmaa. Pikkuseit olivat kuitenkin pakollinen paha koska samoilta mestoilta tuli myös isompaa seitä. 3-5kilon väliin olevia kaloja tuli ihan tolkuton määrä, 5-8kiloisia suht paljon ja oikein isoja sieltä täältä. Aikalailla koko retken ajan isommat seiparvet olivat sillin perässä. 4kilon seillä saattoikin olla kilon verran silliä mahassaan.

Kaiken kaikkiaan retki oli hyvin opettavainen. Oli todella hienoa itsenäisesti etsiä kaloja ja miettiä niiden syöntitapoja ja liikkeitä. Tuntuu, että perustaidot alkaa näissä merihommissa olemaan hanskassa ja mikä tärkeintä yhteispeli Kapteeni Iken ja muun ydinryhmän kanssa alkaa olemaan loppuunsa hiottua. Toi homma vaan toimii.

Vanha 13-luokkainen sotaratsu joka vastaa aikalailla nykyisiä 12-luokkaisia vapoja

Visionin 12-luokkainen Kust proto on ollut tämän kauden paras uutuus. 

Syksy tulee

Syksy on täällä ja kauden huipentuma on vielä edessä. Kiireisen työaikataulun ja muutaman terveydellisen syyn vuoksi hauenkalastus jää tavallista vähemmälle ja pääpaino tälle syksylle on perhonsidonnassa (paino on kyllä tossa hommassa ihan koko vuoden...) ja kahden viikon Albie/Redfish  jamboreessa Harkers Islandilla. Tulen siis viettämään tällä kertaa kaksi viikkoa noilla mestoilla. Kaverit vaan vaihtuu puolessa välissä reissua. Kaikista käymistäni paikoista tuo mesta tuntuu kotoisimmalta. Paikallisista kapteeneista on tullut todella hyviä ystäviä ja mahdollisuudet eeppiseen kalastukseen on aina mahdollista jos vaan hommat natsaa. Olut on kylmää ja grilli tulilla joka päivä. On myös mahtavaa saada ensikertalainen matkaan tälle reissulle. Palataan taas asiaan sitten reissun jälkeen kun lumi on jo mahdollisesti maassa...